Jonathan Parouty on Ranskan Nantesista kotoisin oleva uintivalmentaja. Hän on viettänyt viikon Suomessa tutustuen Jyväskylään, suomalaiseen uintivalmennukseen sekä Jyväskylän Urheiluakatemian toimintaan. Jonathanilla on paljon kansainvälistä kokemusta, sillä hän on kiertänyt maailmaa ja saanut oppia monenlaisista valmennusohjelmista muun muassa Suomessa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Espanjassa. Jonathanin mielestä on arvokasta päästä tutustumaan erilaisiin ympäristöihin ja tarkkailla, miten asioita tehdään eri puolilla maailmaa. Kysyimme häneltä tarkemmin suomalaisen ja ranskalaisen urheilu- ja valmennuskulttuurin eroista, ja hän jakoi havainnoistaan kiinnostavia näkökulmia.
Millaisia ensivaikutelmia olet saanut Jyväskylän urheiluakatemian toiminnasta? Ja mitä näet valmentajana meidän akatemiaympäristön vahvuuksina?
- Olosuhteet vaikuttavat hyviltä Jyväskylässä. Valmennuksellisesti kaikki haluavat jakaa ajatuksia ja oppia toisiltaan. Täällä pidetään tärkeänä sitä, että ihmiset jakavat kokemuksiaan ja tietoa keskenään. Valmentajat haluavat jakaa ajatuksia ja pyrkiä kehittymään tällä tavalla. Näin ei ole aina muualla. Mutta joskus voi olla jopa liikaa jakamista, jolloin oma tapa toimia sekä identiteetti saattaa kadota, ja näin yrittää vähän kaikkea.
Miten suomalainen urheiluympäristö eroaa siitä, mihin olet tottunut?
- Puhutaan uinnista. Suomalainen urheiluympäristö on erilainen kuin mihin olen tottunut esimerkiksi Ranskassa. Suomessa seurat, koulut ja ihmiset toimivat yhdessä ja ovat tasa-arvoisia. Kaikki ovat osa yhteisöä. Ranskassa kouluissa professori opettaa lapsia tai koululaisia uimaan, mutta Suomessa uimaopettaja opettaa uimista. Ranskassa uimaseurat harjoittelevat vain keskenään.
Miten koet suomalaisen valmennuksen sen lähestymistavan?
- Puhutaan uinnista. Minusta suomalaisessa valmennuksessa on kahta tapaa: osa valmentajista keskittyy numeroihin ja tuloksiin, ja osa ajattelee enemmän ihmistä ja hänen hyvinvointiaan. Huomasin tämän myös muualla. Kun itse aloitin, keskityin vain numeroihin, mutta myöhemmin opin kuuntelemaan enemmän ihmisiä. Mielestäni parhaat valmentajat huomioivat sekä numerot että ihmiset.
Mitä eroja olet huomannut ranskalaisen ja suomalaisen urheilukulttuurin välillä?
- Puhutaan uinnista. Minun mielestäni Ranskassa urheilijoilta vaaditaan enemmän ja vaatimustaso on korkeampi. Siellä pyritään aina olemaan paras ja ajatellaan menestymistä tärkeimpänä asiana. Jos vaatimukset ovat liian kovia, osa urheilijoista voi lopettaa, mutta parhaat jäävät. Suomessa taas keskitytään enemmän siihen, että ympäristö tukee urheilijoita parhaansa mukaan kohti huippua. Kumpikaan asia ei ole väärin eikä oikein, molemmat toimivat.